top of page

Pe 16.6. klo 15  Kuhmalahden kirkko

Luonnon luomat

 

Hildegard von Bingen (1098-1179): O Virtus Sapiente (sov. jousikvartetille M.Pfau) 

 

Hildegard von Bingen (1098-1179): De virginum, O dulcissime amator (sov. jousikvartetille M.Pfau)          

Claude Debussy (1862-1918): Syrinx 

W.A. Mozart (1756-1791): Oboekvartetto F-duuri       

 

----- 

Ludwig van Beethoven (1770-1827): Jousikvintetti op. 29 “Storm”

Paula Malmivaara, oboe

Hanna Parviainen, viulu

Anna Husgafvel, viulu

Hanna Pakkala, alttoviulu

Elina Heikkinen, alttoviulu

Jussi Vähälä, sello

Kuhmalahden kauniissa kirkossa virittäydytään luonnon mysteerien äärelle 1100-luvulla eläneen abbedissan, säveltäjän, mystikon, runoilijan, filosofin ja tieteellisen luonnonhistorian pioneerin Hildegard von Bingenin sävelten johdattelemana. Hildegard uskoi vahvasti, että luonnossa on parantavia voimia, jotka ovat kätkettynä kasveissa, puissa, kivissä, metalleissa, kaloissa, linnuissa ja muissa eläimissä. Hän on yksi länsimaisen musiikinhistorian ensimmäisistä nimeltä tunnetuista säveltäjistä,  ja ensimmäinen, jonka elämänkerta tunnetaan. Ensimmäiset tutkimukset Hildegardin elämästä tehtiin jo 1900-luvun alkupuolella, mutta 2000-luvulla keskiaikaisen kirkon naisiin kiinnitetty huomio nosti hänet suosituksi laajemminkin. Erityiseen suosioon on noussut hänen musiikkinsa. Hän sävelsi kirkkolauluja, joita on säilynyt monia kymmeniä. Hildegard Bingeniläinen käyttää lauluissaan ajalle tyypillistä neumikirjoitusta, joten muun muassa sävellyksen rytmi jää esittäjän tulkinnan varaan. Tänään kuultavat kaksi laulua ovat  barokkioboisti Marianne Pfaun sovittamat.

 

Claude Debussyn soolohuilulle säveltämä Syrinx kuullaan Kuhmalahdella Paula Malmivaaran tulkitsemana oboeversiona. Debussy viittaa teoksen nimellä kreikkalaiseen mytologiaan. Myyttisessä tarussa Pan-jumala rakastuu Syrinx -nimiseen nymfiin, joka ei kuitenkaan vastaa Panin rakkauteen vaan pakenee muuntamalla itsensä vesiruo’oksi ja piiloutumalla suolle. Pan taittaa ruo’on tehdäkseen siitä itselleen huilun ja samalla tietämättä surmaa Syrinxin. Teos kuvastaa Panin surua hänen menetettyä rakkaansa. Nykykielessä syrinx -sanalla kuvataan lintujen äänielimiä. 

 

Oboe on hyvin solistisessa roolissa myös W.A. Mozartin keväisessä Oboekvartetossa F-duuri. Kyseessä on Mozartin ainoa kamarimusiikkiteos oboelle. Kuten vuoden 2021 Kangasala Classic -festivaalilla kuultu Mozartin klarinettikvartetto, on 1781 kirjoitettu oboekvartetto myös sävelletty tietyn soittajan inspiroimana. Mozart ihastui Mannheimin kuuluisan hoviorkesterin oboistin Friedrich Rammin soittoon niin paljon, että lahjoitti hänelle paitsi tämän kvarteton, myös Oboekonserttonsa K.314. Kepeä ja virtuoottinen kvartetto sisältää myös upean hitaan osan joka on lyhyt, mutta sitäkin enemmän täynnä tunteellista voimaa. Mozart viihtyi niin ikään ulkoilmassa. Hänen lempisävellyspaikkojaan kerrotaan olleen puutarhat. 

 

Konsertin päättää L.V. Beethovenin Jousikvintetto op.29 lempinimeltään ”Storm”. Beethoven, jonka sävellystuotantoon mahtuu niin monenlaista eri vaihetta ja tyyliä, sävelsi ensimmäisen ja ainoan täysimittaisen jousikvintettonsa varhaisen ja keskimmäisen kauden välissä. Hän oli jo siirtymässä klassismin mestarillisuudesta uusiin innovaatioihin, jotka tulisivat määrittämään hänen myöhäisempää tuotantoansa. Kvartetto on sävelletty ensimmäisen ja toisen sinfonian välissä, jousikvartettojen op. 18 jälkeen. C-duuri-kvintetto on jäänyt Beethovenin mestarillisen jousikvartettotuotannon sekä Mozartin ja Schubertin jousikvintettojen varjoon ja sitä esitetään valitettavan harvoin. Teoksen verrattain valoisa tunnelma ei vastaa säveltäjän lisääntyvän kuurouden ja hänen oman sosiaalisen ja emotionaalisen eristyneisyytensä epätoivon aikaa, joka säveltämisen aikaan hänen elämässään vallitsi. Ehkä hän pystyi sävellystyöhönsä uppoutumalla pakenemaan kurjaa todellisuutta. Jousikvintetto saa lempinimensä Storm teoksen finaalista, jossa ykkösviulu kohoaa alajousten myrskyisien tremolojoen yli kuin lintu myrskytuulia vastaan. Beethoven oli suuri luonnonystävä. Hänen kerrotaan saaneen monet parhaista ideoistaan kävelyillä luonnossa. Hän on myös tunnustanut pitävänsä usein enemmän puiden kuin ihmisten seurasta. 

 

"How happy I am to be able to walk among the shrubs, the trees, the woods, the grass, and the rocks! For the woods, the trees and the rocks give man the resonance he needs.”

 

​- Ludwig van Beethoven

bottom of page