Su 19.6. klo 18  Kangasalan kirkko   

 

Päätöskonsertti:  In Memoriam

 

 

Richard Wagner (1813-1883): Tristan ja Isolde, Prelude (sov. jousisekstetille Sebastian Gürtler)

Gustav Mahler (1902-1911): Lieder eines fahrenden Gesellen (sov. sellolle ja pianolle)        

Penderecki (1933-2020): Ciaccona, In memoriam Giovanni Paolo II     

Richard Strauss (1864-1949): Morgen! op. 27 nro 4    (sov. viululle ja pianolle)

****

 

Richard Strauss (1864-1949): Metamorphosen (sov. Rudolf Leopold)    

Hanna Parviainen, viulu

Anna Husgafvel, viulu

Kasmir Uusitupa, viulu

Jakob Dingstad, alttoviulu

Elina Heikkinen, alttoviulu

Lauri Kankkunen, sello

Senja Rummukainen, sello

Heidi Rahkonen, basso

 

Festivaalin päätöskonsertissa kuultava, alunperin 23 soolojouselle sävelletty Richard Straussin kulttiteos Metamorphosen on sävelletty toisen maailmansodan viimeisinä kuukausina. Yksiosainen teos tuo esiin kouriintuvasti sodan aiheuttaman surun ja hävityksen tuskan. Strauss lisäsi partituurin viimeiselle sivulle monitulkintaisen tekstin ”In Memoriam”. Sen voidaan ajatella viittaavan Saksan pitkään ja kunniakkaaseen kultturihistoriaan, joka sodassa painettiin maantasalle. Toisaalta teoksen lopussa on suora lainaus Beethovenin Eroica-sinfonian surumarssiin, joten teos on voitu ajatella omistetun myös Beethovenin muistolle. 

 

Richard Strauss oli Wagnerin todellinen ihailija. Hän sai 16-vuotiaana käsiinsä Tristan ja Isolde -oopperan partituurin ja sillä oli syvä vaikutus hänen musiikilliseen kehittymiseensä. Myös Metamorfooseissa on kuultavissa heijastumia Tristanin ja Isolden vaikutuksista. 

 

Gustav Mahler ja Richard Strauss olivat kaikista eroavaisuuksistaan huolimatta hyviä ystäviä keskenään. Mahlerin vaimon Alman (myöskin lahjakas säveltäjä!) sanoin: ”He nauttivat toistensa kanssa keskustelusta, koska he eivät koskaan olleet samaa mieltä mistään.” Erilaisuudestaan huolimatta he arvostivat hyvin paljon toisiaan ja toistensa musiikkia. Mahlerin ensimmäisenä mestariteoksena pidetty laulusarja Vaeltavan kisällin laulut on sävelletty alunperin pianolle ja matalalle lauluäänelle, joskin siitä on olemassa myös Mahlerin oma orkesteriversio. Onnetonta rakkautta heijastelevat tekstit ovat säveltäjän omat.